*

Aku Kopakkala

Nyt on kevät! Optimismia politiikkaan.

 


”Ollaan pahassa talouskriisissä. Mitkä ovat teidän leikkauksenne? Venäjä, pitääkö sitä pelätä?” Näihin kysymyksiin olen kansanedustajaehdokkaana saanut vastata toreilla ja kaduilla. Tietoisuus synkästä kriisistä vallitsee tiedotusvälineitä ja tavallisten ihmisten mieliä.

Se on mielestäni Suomen pahin ongelma. Aivan itsekeksitty rypeminen.

 

Synkkyys on aivan aiheetonta

Suomi on hyvin vauras maa. Olemme eräs maailman rikkaimpia valtioita. Meillä on poikkeukselliset 170 miljardin eläkerahastot. Velkamme valtiona on toistaiseksi pieni (60% bkt:stä). Saksakin on suhteessa velkaisempi (80% bkt:stä). Velanhoito on kevyttä. Kansainvälisesti katsoen olemme huipputalous. Meille tarjotaan lainaa vaikka korotta.

Velan suhteen olemme ilmeisesti traumatisoitunut kansakunta. Suuri lama tuli niin ”puun takaa ja yllättäen” että kauhu kajastuu edelleen. Siihen ei nyt ole syytä. Myös ulkopoliittisesti olemme onnekkaita. Olemme aika harmittomia kaikille. Valppaus ja varautuminen riittää.

 

Ratkaistaan haasteet

Meillä on kyllä haasteita, mutta ratkaisemme ne varmasti. Eläkeläisten määrä kasvaa, mutta suuri osa heistä on mainiossa vireessä ja voi antaa – omilla ehdoillaan – paljon muille. Ikä tulee nähdä tulevaisuudessa joustavammin. Työelämä tulee tehdä niin oikeudenmukaiseksi ja reiluksi, ettei se uuvuta ihmisiä.

Terveydenhoito on kallista ja se palvelee joskus huonosti työelämän ulkopuolella olevia. Voimme kuitenkin keskittyä hoitamaan julkisella rahoituksella oikeita sairauksia ja vahvasti tukemaan terveitä elämäntapoja. Rahaa säästyy ja ihmiset voivat paremmin. Sosiaalitoimi voidaan tehdä asiakaslähtöiseksi, läpinäkyväksi ja ihmisiin luottavaksi.

Syrjäytyminen voidaan lopettaa ja kaikki saada taas takaisin aktiivisiksi toimijoiksi yhteiskuntaan. Luottamuksella, kannustuksella ja rahan sijoittamisella pieneen ja paikalliseen. Pienyritysten vähäisyys ja kotimarkkinoiden heikkous on ollut poliittinen valinta, joka voidaan muuttaa.

Perustulo takaa kaikille turvallisen talouden ilman anomisia, vakuutteluja ja byrokratiaa.  Perustulon suurin vaikutus onkin psykologinen. Sen saavat kaikki ja se ei nöyryytä vaan antaa mahdollisuuksia omaehtoiseen elämään.

Me olemme melkein ylpeitä ”parhaasta” koulutuksestamme. Sitä tulee vaalia ja monipuolistaa.

 

Luotetaan hyvään

”Kriisitietoisuuskin” voi johtaa hyvään jos ei kaivauduta liian syvälle. Nyt on mainio hetki miettiä, millainen on yhteiskunta jossa haluamme elää.

 

---- tämä ja muita blogejani osoitteessa www.akukopakkala.fi ----

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat