Aku Kopakkala

Piilotettu kansansairaus: SSRI-riippuvuus

 

ssri-laakitys

Viime viikkoina on mediassa ollut paljon asiaa lääkkeiden haitoista. Ongelmia käsitellään valitettavasti yksittäistapauksina. Todellisuudessa koko lääkehoidon järjestelmä, johon suuresti luotamme, on rikki. Lääkärien taydennyskoulutuksesta vastaavat lääkeyhtiöt.

Lisäesimerkin vinoutuneesta lääkekulttuurista tarjoavat suositut masennuslääkkeet. Sadattuhannet suomalaiset käyttävät SSRI-masennuslääkkeitä päivittäin. Hyvin harvalle heistä on kerrottu niiden hyödyistä ja haitoista todenmukaisesti. Jos kerrottaisiin, käyttö vähenisi. Osa haitoista on sellaisia, että ne koituvat kaikille, osa tulee esiin yleensä pitkäaikaiskäytössä. Otan esiin seuraavassa yhden yleisen haittavaikutuksen, joka saattaa osoittautua henkilön elämälle tuhoisaksi.

Viime kesäkuussa sain paljon yllättävää julkisuutta, kun Mehiläinen erotti minut MOT- ohjelmaan osallistumisen seurauksena. Tutkimustuloksista, jotka kertovat masennuslääkkeiden vaikututuksista, ei olisi saanut keskustella parhaaseen katseluaikaan. Olen saanut kohun jälkeen erinomaisen paljon postia lääkkeiden käyttäjiltä. Edelleenkin saan monta viestiä viikoittain henkilöiltä, jotka kertovat tarinansa liittyen SSRI-aineiden vieroitusoireisiin. He haluaisivat ihmisten tietävän tarinansa. Mielellään lääkäreidenkin.

Masentunut - kuvituskuva

Tiina 27 v:

”Olen 27-vuotias nainen ja olen syönyt mielialalääkettä (Citalopram) 18-vuotiaasta asti.

Aloitin syksyllä 2005 opinnot vieraalla paikkakunnalla, eikä minulla ollut uudella paikkakunnalla juurikaan sosiaalista tukea. Lääkäri määräsi masennuslääkityksen. Hän kertoi, että lääke on tehokas myös ahdistuneisuuteen, se on hyvin siedetty, eikä siihen voinut jäädä riippuvaiseksi; sen pystyisi lopettamaan, milloin haluaa. Sivuvaikutuksista minua ei varoitettu.

Alun sivuvaikutukset tulivat yllättäen. Tuskaisuus ja pelot lisääntyivät, en kyennyt nukkumaan, olin motorisesti levoton ja minulle tuli itsemurha-ajatuksia. Onneksi aloitusoireet menivät ohi muutamassa viikossa ja oloni helpottui pahimmasta

Lähes kymmenen vuoden käytön jälkeen päätin nyt lopettaa lääkityksen. Menin uusimaan reseptiä ennestään tuntemattomalle lääkärille, ja hän kysyi, olinko harkinnut lääkityksen lopettamista. Olin voinut useita vuosia varsin hyvin, ja elämäntilanteeni oli vakaa. Olin valmistunut yliopistosta, selvinnyt työelämässä ja suunnittelimme mieheni kanssa naimisiin menoa ja perheen perustamista. Lopetin lääkettä lääkärin ohjetta hitaammin 5mg:n välein alun perin 40 milligrammasta. En kokenut oireita, joten viimeiset pudotukset tein muutaman viikon välein. Minua ei varoitettu vieroitusoireista, enkä osannut odottaa erityisiä ongelmia.

Lääkkeen lopettaminen aiheutti jo samana päivänä annoksen unohtamisista tuttuja oireita; sähköiskutuntemuksia päässä, vatsavaivoja ja rytmihäiriöitä. Viikon päästä aloin kokea yllättäen voimakasta kutinaa ihon alla ja kosketusyliherkkyyttä. Ajoittain iho tuntui jopa palaneelta. Jalkoihini tuli lihasnykinää ja kramppeja. Koin myös univaikeuksia, tuskaisuutta, liikkumispakkoa ja voimakkaita itsemurha-ajatuksia. Olin täysin ymmälläni. Lääkkeen pakkausselosteessa kuvattiin lääkkeen ”lopetusoireita”, joista suuri osa täsmäsi omiini. Sain internetistä tietää, että monilla muilla oli ollut samanlaisia oireita pian lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Muutaman viikon päästä oireeni alkoivat pahentua, johtaen lopulta psykiatriseen sairaalahoitoon. Olin niin tuskainen, että pelkäsin todella tekeväni itsemurhan. Minulla oli kiduttava tarve päästä ”ulos nahoistani”, eikä liikkuminen helpottanut oloani. Minulla alkoi olla myös masennuksen oireita.

Olen keskustellut aiheesta nyt viiden psykiatrin ja yhden yleislääkärin kanssa. Yleislääkäri tunnisti fyysiset oireet ”lopetusoireiksi”. Hän oli hoitanut potilaita, jotka olivat käyttäneet lääkettä 1-2 vuotta ja oireet olivat jatkuneet pisimmillään kaksi kuukautta. Oireideni jatkuessa lääkäri kuitenkin hämmentyi, ja kertoi, etteivät ”lopetusoireet” voineet jatkua kuukausia ja että kyseessä oli varmaankin jokin muu sairaus. Psykiatrit päättelivät, että kyseessä on alkuperäisen sairauden uusiminen lääkkeen ”suojaavan” vaikutuksen loputtua. Lähtökohtana oli, että lääkitys pitää nostaa takaisin hoitotasolle. Minun ja läheisteni kuvausta tilanteesta ei haluttu uskoa. Viidestä psykiatrista vain yksi oli halukas edes aidosti kuulemaan näkemyksemme.

Oireeni ovat nyt jatkuneet yli 6 kuukautta aaltomaisesti vaihdellen. Fyysisten oireiden lisäksi kärsin ajoittaisesta ahdistuneisuudesta ja minulla on myös vaikean masennuksen oireita. Olen edelleen työkyvytön. Minulle lääkkeen vaikutuksista on ollut paljon enemmän haittaa kuin oireista, joihin se alun perin määrättiin. Lääkkeen käytöstä seurannut riippuvuus ja vieroitusoireet romahduttivat toimintakykyni ja haaveeni. Uskon kuitenkin toipuvani ajan kanssa.”

Tiinan oireet ovat tyypillisiä SSRI- vieroitusoireita. Lisätietoa niista voi saada vaikka psykiatrian professori Davin Healyn perustamalta sivustolta. Tallaisia tarinoita saan siis useita joka viikko. Tiinan olen tavannut. Hän on mitä järkevimmän ja tasapainoisimman oloinen, viehättävä nuori nainen.

 

SSRI- aineet aiheuttavat riippuvuutta

Lääkäreiden mukaan SSRI- aineet, joita sadattuhannet suomalaiset syövät masennukseen päivittäin, eivät aiheuta riippuvuutta. Joidenkin satojen tuhansien suomalaisten kokemus on erilainen. Terveydenhoidon työntekijöiden tulisi tietää, että hyvin monien on vaikea lopettaa SSRI – aineiden käyttöä. Vuodesta 1991 alkaen aiheesta on julkaistu runsaasti tieteellisiä artikkeleita.

Tutkijat ovat kuvanneet sangen monia masennuslääkkeiden lopettamiseen liittyviä oireita : – pahoinvointi, vatsavaivat, ripuli, unettomuus ja painajaiset, hikoilu, päänsärky, väsymys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, ärtyisyys, huimaus, sydämentykytys, tuntohäiriöt (esim. tuntemukset neuloista tai sähköiskuista) kutina ja puutuminen, lihasjäykkyys, lihaskouristukset, muistihäiriöt, ärtymys ja sekavuus.

Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilökohtaisesti ja lääkekohtaisesti. Kolmanneksella SSRI- käyttäjistä lopettaminen ei tuota pulmia juuri lainkaan. Lopettamisen aiheuttamat oireet ovat erilaiset kuin masennuksen tai muiden psyykisten pulmien aiheuttamat oireet. Päänsisäiset sähköiskut ja tuntohäiriöt, jotka estävät nukkumistakin, ovat tyypillisiä SSRI-vieroitusoireita.

Vieroitusoireet olisi tärkeää tunnistaa vieroitusoireiksi

Oireiden tunnistaminen lääkkeen käytön lopettamiseen liittyviksi vieroitusoireiksi on tärkeää. Muuten ne voidaan sekoittaa masennusjakson uusiutumiseen tai ahdistuneisuushäiriön oireisiin. Toisinaan potilaan tilan epäillään muuttuneen psykoosiksi ja häntä aletaan lääkitä psykoosilääkkein.

Oireet voivat mennä ohi muutamassa päivässä tai viikossa. Moni ei toisaalta ole voinut lopettaa vuosien yrityksistä huolimatta. Lopettamisesta koituvat psyykkset ja fyysiset oireet ovat liian pahoja. Käypähoito suositus ei silti kerro SSRI:n aiheuttamasta riippuvuus ongelmasta. Valitettavan harva lääkärikään tietää asiasta paljon. Riippuvuutta määritellään monin eri tavoin. 90 – luvun alusta alkaen asia on ollut pulmallinen, sillä ”riippuvuus” sanaan liittyy ikävä sävy. Riippuvuutta aiheuttava aine kuulostaa, syystä, pelottavalta.

 

Riippuvuutta vai ei?

Lääketehdas Eli Lilly oli aikoinaan nimitysasiassa aloitteellinen. Se ehdotti käytettäväksi termiä ”lopetusreaktiot”, ”vieroitusoireiden” sijaan. Muuten ihmiset voisivat vieroksua SSRI- aineiden käyttöä. Tähän suuntaan psykiatrinen käytäntö vakiintui. Hoitosuosituksissa ilmiötä kutsutaan SSRI- aineiden lopettamissyndroomaksi (SSRI discontinuation syndrome) ja vieroitusoireita ”lopetusoireiksi”.

Internetistä löytyy toisaalta kymmeniä tuhansia kuvauksia potilailta, jotka nimittävät kauheaa tilaansa SSRI- riippuvuuden vieroitusoireiksi. Psykiatrian kannalta he ovat väärässä. Perustelu on se, että SSRI-n käyttäjät eivät oma-aloitteisesti pyri suurentamaan käyttämiään annoksia, kuten joidenkin toisten aineiden kohdalla on laita. SSRI- aineet halutaan näin erottaa selvästi huonomaineisista bentsodiasepiineistä.

”Addiction” lehdessä 2012 arvovaltaiset tutkijat vertasivat kuitenkin bentsodiatsepiinien käytön lopettamista SSRI aineiden lopettamiseen. He havaitsivat tarkastelussaan, että molempia aineita lopetettaessa oli 39 yhteistä oiretta. He päätyivät johtopäätökseen, että bentsodiasepiinit ja SSRI-aineet tuottavat käyttöä lopetettaessa niin samankaltaiset vieroitusoireet, että on järkevää sanoa molempien aiheuttavan riippuvuutta.

 

Käytännön merkitys

Tietämättömyydellä SSRI:n aiheuttamasta riippuvuudesta on ikävät seuraukset. Käyttäjät voivat luulla, että lopettaminen on helppoa ja jättävät yhtäkkisesti SSRI:t pois. Toisaalta lääkärit voivat erehtyä luulemaan vieroitusoireita merkiksi masennuksen palaamisesta. Vieroitusoireista kertominen voidaan toisinaan kokea syytöksenä niiden määrääjää kohtaan.

Moni potilas on kokenut oireiden vähättelyä, epäuskoa ja torjuntaa. He oppivat yleensä vaikenemaan oireistaan ja siirtyvät kamppailemaan yksin.

SSRI-aineista vieroitus on Suomessa hyvin huonolla tolalla. Suuri joukko asiasta kärsiviä henkilöitä kärsii yksin, koska terveydenhuollolle kyseistä pulmaa ei ole olemassa. Suomessa kansainvälisesti hyviksi havaittuja SSRI-käytön lopettajien vertaistukiryhmiä ei ole. Muutamia ollaan nyt perustamassa ainakin Helsinkiin..

Masennuslääkkeiden käyttö tulisi lopettaa annosta asteittain pienentäen, hyvin hitaasti. Näin lievitetään lopetusoireita. Pitkäaikaisen käytön vähittäiseen lopettamiseen voi mennä monia vuosia. Lisätietoa saa aiemmin mainitun psykiatrian professori David Healyn sivuilta.

SSRI tuottaa monenlaisia muitakin haittavaikutuksia.

  • Seksuaalisen toiminnan häiriöt
  • Tunne-elämän kaventuminen
  • Itsemurha-alttius
  • Masennuksen kroonistuminen
  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö
  • Akatisia
  • Vihamielisyys ja väkivalta
  • Huimaus ja kaatuilu
  • Sydän- ja verenkiertoelimistön pulmat
  • Unen pulmat
  • Onnettomuudet
  • Vatsaoireet
  • Serotoniinisyndrooma
  • Liikenneonnettomuudet

jne. Jos joku kiinnostaa niin kerro. Mielelläni kirjoitan niistäkin.

 

Tämä ja muita kirjoituksia löytyy osoitteesta Akukopakkala.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit ()

Kohonen Marja

On hirveää kuulla, että oireet kestävät niin kauan. Luulen, etä minäkin päädyn itsariin. Seuraavassa otteita päiväkirjastani:

Nyt puran lääkitystäni. Olen kurkkuani myöten täynnä täyttä lääkekippoani! Helvetti! Pillerit tekevät minut sairaaksi! Parhaimmillaan kippasin kämmenelle neljätoista tablettia ja nielaisin ne kerralla. Sivuvaikutuksia hoidetaan toisella pillerillä, kierre on valmis. Kukaan ei katso kokonaisuutta, ei tutki yhteensopivuutta, ei lopeta tätä järjettömyyttä. Lääkärit on opetettu lääketeollisuuden rahan myötävaikutuksella noudattamaan mantraa: kaikki hoituu lääkkeillä. Miettikää vähän, miten niukasti heillä on vaihtoehtoja! Nyt sanoin väärin, on toki: lääke, pilleri, tabletti, kapseli, injektio, suspensio, laastari, peräpuikko, neste, salva, voide, emulsio, tinktuura, siirappi, geeli, tiputus, suihke, mikstuura…

Miten monesta lääkkeestä olenkaan ollut riippuvainen! En tiedä enkä muista itsekään. Nyt on tämä Venlafaxinin vierotus menossa, ja se on kova pala! Ei tarvitse olla huumeista luopuja kokeakseen ikimuistettavat vierotusoireet! Ei niitä ymmärrä sellainen, joka ei ole kokenut itse. Turha edes yrittää selittää. On lukijan asia, uskooko hän niiden helvetillisyyteen vai luuleeko hän niistä kertomisen olevan vain huomionkipeyttä. Lainaan tähän ystäväni sähköpostia. Kun hän vieroittautui sekakäytöstä (sis viina ja lääkkeet, mukana ei huumeita), hänen elämänsä oli tällaista ainakin puoli vuotta.
”Elämäni raskain asia: Vieroitusoireet! Olen menettänyt, fyysisen terveyden, mielen terveyden, sielun terveyden. Vinkunaa korvissa ja pään sisällä, surinaa päässä, korvien yliherkkyyttä korkeille ja/tai koville äänille yleensäkin, yliherkkyyttä kaikkea kohtaan, pääkipua, valonvälähdyksiä, hampaiden vihlontaa nipistelyä ja ihon rypistymistuntoja, kutinaa!!!!!, lihassärkyä ja kolotusta, kylmiä ja kuumia aaltoja, sähköiskuja, lihasvärveitä huojumista, horjuntaa, huteruutta, huimausta, ruokahaluttomuutta säikähdyksiä, ahdistusta, vainoharhoja yksinäisyyden tunnetta, masentavaa oloa, elämän värittömyyttä, mustavalkoisuutta, korkean paikan kammoa, pohjatonta surua, syyllisyyttä, häpeää, pelkoja: sosiaalisia pelkoja, hylätyksi tulemisen pelkoa, hallinnan tunteen menettämisen pelkoa...nukahtamisen pelkoa, unettomuuden pelkoa, hulluksi tulemisen pelkoa, pelkoa, siitä että olen tuhonnut kaiken, ja että vielä tuhoan, rikkonut elämästäni kaiken hyvän, menettänyt kaiken, tuhonnut kaikki rakkaimmat ja muutkin ihmissuhteet, pelkoa siitä, etten ikinä saa elämääni takaisin, ettei tämä helvetti lopu, etten raitistu, etteivät nämä vieroitusoireet lopu ikinä”

29.3.2018
Lopettelen masennuslääkettäni, Venlafaxinia, jota olen käyttänyt kuusitoista vuotta ja jonka lopettamisen lääkärit ovat ehdottomasti kieltäneet, koska minulla oli psykoottinen masennus. Lopetan nyt kuitenkin, koska haluan tietää, miltä ihmiselämä tuntuu ihan ”raakana”. En ole ollut masentunut enää ainakaan kolmeen vuoteen.
Ja sitä paitsi en halua äkkikuolemaa, minkä voin saada kaikista lääkkeistäni yhteensä. Minulla on EKG:ssä pidentynyt QT-aika, mikä saattaa aiheuttaa äkkikuolemaan johtavan rytmihäiriön. Periaatteessa Venlafaxin on tällaiselta potilaalta kielletty. Muita QT aikaa pidentäviä minulla on kortisoni, nesteenpoisto- ja kihtilääke. Arvaapa, säikähdinkö eilen, kun olin sydänfilmissä ja siinä lukee että minulla on juuri infarkti. Eihän mulla ole todettu edes sepelvaltimotautia!
Lääkäri katsoi filmiä ja sanoi, ettei se ole infarkti. En itse nähnyt lääkäriä, joten en voinut kysyä, mikä se sitten on. Mutta kotona mietin, että koska filmissäni Q-aalto on leventynyt, olisiko se siitä pidentyneestä QT ajasta. Mutta ei sitä ole ennen ollut, tuollaista mainintaa.

Joka tapauksessa vierotusoireet ovat hirveät. En tiedä, miten kestän ne, ja miten kauan ne kestävät. Vaikka olen vähentänyt pikku hiljaa annosta. Joka tapauksessa mulla on Tonin listalta ”Vinkunaa korvissa ja pään sisällä, surinaa päässä, korvien yliherkkyyttä äänille, pääkipua, valonvälähdyksiä, lihassärkyä ja kolotusta, kylmiä ja kuumia aaltoja, sähköiskuja, huojumista, horjuntaa, huteruutta, huimausta, ruokahaluttomuutta, hallinnan tunteen menettämisen pelkoa, hulluksi tulemisen pelkoa, pelkoa siitä, etten ikinä saa elämääni takaisin, etteivät nämä vieroitusoireet lopu ikinä.”
Lisäksi minulle on ohimo- ja silmäsärkyä, silmän ulospullistumisen tunnetta, päässä paineen ja räjähtämispisteessä olemisen tunnetta, ripulia, pahoinvointia, unettomuutta, vapinaa, päässä jyskettä ja huminaa, näköhäiriöitä: näkökentän puutoksia, väriläikkiä (keltaista) näkökentässä, katseen kohdistamisen vaikeutta, kirjainten hyppimistä, osa kirjaimista katoaa lukiessa, siis ei voi lukea. Ja käsittämättömintä kaikessa TUPAKANHIMOA! Siis ei – Luojan kiitos – kaljan tai viinan, vaan sietämätöntä tupakan himoa. Olen lopettanut polttamisen 19.10.1989.

30.3.2018
Koko viime yön valvottuani tuskaisuuteni kanssa huomasin unohtaneeni vierotuslistalta öiset ihanat seuralaiset: levottomat jalat, repivä hermosärky pohkeissa ja reisissä, ihon kosketusarkuus, tuntopuutokset, nivelkivut, lihastuskat, sydämen jyskytys, tykytys, jumpsutus, rytmihäiriöt ja rintakivut. Ja aamu koitti pahoinvoinnin ja päänsäryn kera, posket kuumottivat punaisina, kylmä tuskanhiki nousi otsalle, huimasi, silmissä musteni, silmiä kirveli…
Onneksi luin netistä, että ainakin joku on selvinnyt tästä ihan oikeasti hengissä. Tuntuu nimittäin siltä, että ihmiskeho ei voi kestää tällaista, kuolema tästä tulee. Tai ainakin se sydänveritulppa!

Toimituksen poiminnat