*

Aku Kopakkala

Syrjäytetyn nuoren urapolku

 

Olemme rakentaneet ankean urapolun. Se johtaa liukumäkeä eläkkeelle. Kovasydämisen politiikan seuraukset tulkitaan syrjäytetyn nuoren aivojen biologiseksi häiriöksi.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tuore (julkaistu 23.2.) raportti kertoo selvän viestin. Nuorten syrjäytyminen tulee kalliiksi. Tämänkertainen näkökulma osoitti, että syrjäytyneet käyttävät monin verroin enemmän terveyspalveluja kuin muut nuoret. Kroonisesti syrjäytyneiden terveyskustannukset ovat seitsenkertaiset verrattuna nuoriin, jotka eivät ole syrjäytymisvaarassa.

 

syrjaytetty-nuori

 

Syrjäytynyt ei luota mahdollisuuksiinsa

Syrjäytyminen Suomessa ei ole sama asia kuin köyhyys köyhissä maissa. EU:n komission mukaan syrjäytyminen merkitsee muita heikompia elinolosuhteita, vähäistä osallistumista päätöksentekoon ja heikkoja mahdollisuuksia nauttia kulttuurista. Syrjäytynyt tuntee olevansa sivussa yhteisön ja yhteiskunnan toiminnasta. THL:n raportissa nuori katsottiin syrjäytyneeksi, jos hänellä oli vain peruskoulututkinto, eikä hänellä ollut työtä eikä opiskelupaikkaa. Itse yhdistän sanan eniten siihen, luottaako omiin mahdollisuuksiinsa ohjata elämäänsä kohti hyvää tulevaisuutta.

 

Syrjäytynyt vai syrjäytetty?

Tuloerojen kasvu ja työttömyys tuottaa syrjäytymistä. Syrjäytyminen periytyy sosiaalisesti, sillä luottamus yhteiskuntaan ja sosiaaliset ratkaisumallit saadaan lähipiiristä. Työttömien lapsilla on muita suurempi riski päätyä itse työttömiksi. Erityisen ikävä havainto raportissa oli se, että 60 prosenttia kroonisesti syrjäytyneistä nuorista söi mieleen vaikuttavia lääkkeitä. Syrjäytymisvaarassa olevilla luku oli 45 prosenttia. Diagnoosina lienee useimmiten masennus.

Masennus on kokemus, jota ei voi mitenkään objektiivisesti mitata. Sen voi selvittää vain kysymällä asiasta henkilöltä itseltään. Masennuksella on kaksi tunnusmerkkiä: Mieliala on useita viikkoja matalalla ja mikään ei innosta eikä tuota iloa. Masennus on toivottomuutta.

 

Syrjäytynyt on toivoton eli masentunut

Yhteiskunnassa itsensä tarpeettomaksi kokeva nuori täyttää usein mainitut masennuksen kriteerit.

Niinpä yhteiskunnallinen osattomuus voidaan nyt tulkita syrjäytyneen nuoren aivojen häiriöksi, lääketieteelliseksi pulmaksi.

Nuori siirretään sosiaalipuolelta terveydenhoitoon. Hänet voidaan lääkitä ja siirtää vähitellen eläkkeelle ja mielenterveyskuntoutujan urapolulle. Tämä on tavallaan järjestelmälle ja nuorellekin hetkeksi helpotus. Potilasta ei syytetä mistään, sillä sairaudelle ei voi mitään. Eikä se ole kenenkään vika, vaikkakin valitettavaa.

 

Poliittinen valinta

2800 nuorta eläköityy vuosittain mielenterveyssyistä. Seitsemän nuorta joka päivä. Onko taustalla tuloerojen kasvu ja työttömyys? Nämä ovat asioita, joihin voidaan vaikuttaa politiikalla.

 

Tämä ja muuta luettavaa www.akukopakkala.fi ja  https://www.facebook.com/Aku.Kopakkala.Eduskunta?fref=ts

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

"Erityisen ikävä havainto raportissa oli se, että 60 prosenttia kroonisesti syrjäytyneistä nuorista söi mieleen vaikuttavia lääkkeitä."

Miksi näin on? Ilmeisesti heidät suostutellaan siihen. Mieleen vaikuttavat lääkkeet saattavat kroonistaa ongelmia. Sitten vielä tulevat sivuvaikutukset.

Vastaus tähän kaikkeen taitaa löytyäkin jäljenpänä, kun toteat syrjäytymisen tulkittavan lääketieteelliseksi ongelmaksi ja aivojen häiriöksi. Eli biologisen psykiatrian voittokulku jatkuu.

"Mieliala on useita viikkoja matalalla ja mikään ei innosta eikä tuota iloa. Masennus on toivottomuutta."

Puhuisin mieluummin kuukausista ja vuosista. Se on kunnon melankoliaa ja masennusta se. Olennaista on käsittääkseeni, ettei masentunut tee mitään mielihyvää tuottavaa. Itse en aikoinaan edes osannut kuvitella, mikä hyvää mieltä tuottaisi... tai osasin ehkä sittenkin, mutta olin käsijarru päällä.

"Syrjäytynyt on toivoton eli masentunut"

Näin on. Kyllähän nuo selviytymistavat tuppaavat periytymään.

-Tapio

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Aivan, Tapio. Lääkkeet eivät ainakaan auta työttömyyteen ja perusteltuun kokemukseen siitä, että tulevaisuus ei lupaa paljon. Lääkkeet ilmeisesti kroonistavat pulman biologisesti.
Tästä vallitsee kuitenkin erimielisyys tutkijoiden keskuudessa.

Toimituksen poiminnat