Ala asiantuntijaksi

 

Hetkittäin olen kyllästynyt puhumaan mielestä, masennuksesta ja varsinkin lääkkeistä. Mielen lääkintä on kuitenkin merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Paljon tärkeämpi kuin uutisten jokailtainen  "talousmarkkinaennustepäivitys" – pääaihe. 

 

Hyviä puheenvuoroja

Psykiatri Marja Vihervaara kertoi haastattelussa tilanteesta lääkärin kannalta, joka helposti nojaa lääketehtaiden markkinointiviestintään. Loppulausekin lämmitti: "- Julkisuudessa on esimerkiksi väitetty, ettei psykologilla voi olla kantaa masennuksen lääkehoitoon. Miksei voi? Jos jokainen lääkäri on markkinointikoneiston opettama, on herätyksen tultava tarvittaessa ammattikuntamme ulkopuolelta."

Samana päivänä ilmestyi erinomainen lääkäriliiton ja THL:n asiantuntijoiden kantoja valottava artikkeli, joka käsitteli lääkäreiden ja lääketeollisuuden outoa symbioosia. Siinä myös arvioitiin virheellisen lääkemarkkinoinnin yhteiskunnalle tuottamia välittömiä kuluja.

Robert Whitaker korosti alkusyksyn seminaarissa tiedetoimittajille, että lääketieteen alan toimittajan tulisi perehtyä tutkimuksiin ja niiden raakadataan voidakseen kirjoittaa jotain aidosti merkityksellistä. Tämä vaatimus tuntuu ankaralta. Eräs toimittaja totesikin, että kun joka päivä pitää tehdä monta juttua, niin ei ole mahdollista muuta kuin tuottaa tekstiä tiedotteista.

Olen kuitenkin Whitakerin kanssa samaa mieltä. Jokaisen tulisi alkaa aiheen asiantuntijaksi. Miljoona ihmistä syö Suomessa mieleen vaikuttavia reseptituotteita vuosittain. Melkein yhtä monelle muulle niitä tarjotaan, jotka kuitenkin kieltäytyvät. Jokaisen lähipiirissä niitä liikkuu. Ellei sinulle vielä ole tarjottu, älä masennu…

 

Asiantuntijaksi

Suoraan syväasiantuntijuuteen vie seuraavaan poikkeukselliseen tutkimuskatsaukseen perehtyminen. Yhteen taulukkoon sisältyy hyvin paljon tietoa. Aikaa siihen paneutumiseen menee muutama minuutti, mutta siitäpä aukeaakin vastaus hyviin moniin mysteereihin. ("Ystäväni selvästi hyötyi lääkkeistä eli turha puhua ettei ne olisi hyviä")

Arvovaltainen tutkijaryhmä keräsi tiedon kaikista vertailukelpoisista julkaistuista tutkimuksista, jotka oli tehty.  Kysymys oli kuinka monta prosenttia masennusoireet vähenevät milläkin menetelmällä.

 Vertailussa olivat:

– eri hoitojen yhdistelmät

– psykoterapiat

– masennuslääkkeet

– vaihtoehtoiset menetelmät (rentoutuminen, akupunktio, liikunta)

– lume (pilleri joka ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta)

– hoidon odotuslistalla olo

– kontrolli interventioita, eli toimia joilla ei odotettu olevan aktiivista hoidollista vaikutusta (varovainen venyttely, akupunktio "vääriin pisteisiin" jne.)

Taulukossa on punaisella pylväällä merkitty tutkimusvaikutukset kun osallistujat tiesivät mitä tutkittiin, sinisellä kun kyseessä oli sokkotutkimus. Pelkkiin sinisiin pylväisiin kannattaa keskittyä ensin. Pylvään korkeus kertoo oireiden vähentymisen osuuden kyseisellä menetelmällä. Oikealla vihreällä on lääketeollisuuden USA:n lääkevalvontaviranomaiselle toimittamien tutkimusten tulokset

klikkaa oikealla ylhäällä näkyvää taulukkoa, kiitos –

Tulos lyhyesti: Millä tahansa aktiivisella hyväntahtoisella hoidolla saadaan keskimäärin runsaan 40% vähennys oireisiin. Myös lume eli placebo ja kontrolli- interventiot menestyivät siinä kuin muutkin menetelmät-

 

Paljon hyviä hoitotapoja

Kuvasta selviää, että masennuksen Käypähoito- suosituksen viesti "masennuslääkkeet ovat kiistatta vaikuttavaa masennuksenhoitoa" on totta.  Saman toteamuksen voisi sanoa mistä tahansa menetelmästä. Lumeestakin ilman epäilystä. Lisäksi lääketeollisuus välttää julkaisemasta kielteisiä tutkimustuloksia, joten katsaus antanee turhan myönteisen kuvan mielialalääkkeiden tehosta. 
Masennuslääkkeiden – ainakin nykyään laajasti käytettyjen SSRI aineiden –  mahdollinen hyöty oireiden vähentämisessä on siis korkeintaan saman suuruinen kuin kilpailevilla menetelmillä.

Kaikkiin aktiivisiin hoitoihin sisältyy lume-efekti toivon herätessä. Tutkimuksen aikana tapahtuu myös spontaania paranemista ja aktiivista omaehtoista työskentelyä elämänpulmien parissa.
Tässä vertailtujen menetelmien lisäksi on lukuisa joukko hyvin toimivia tapoja. Esim. mindfulness, vuorokausirytmin ajastus jne.

Eri hoitomuotojen käytännön valinnan tulisi perustua odotettavissa oleviin pitkäaikaisiin kokonaisvaikutuksiin. Päätöksen tulisi olla masentuneen itsensä tekemä, mahdollisimman kattavan tiedon pohjalta.

 

Samantekevää?

Tarkoittaako tämä sitä, että on samantekevää mitä menetelmää käytetään? Ei. Eri tapojen kokonaisvaikutukset kärsivän henkilön elämään ovat aivan erilaisia. Lääkkeet pärjäävät siinä vertailussa niin huonosti, että niiden tulisi jäädä sivurooliin hoitovalikossa.

Hoitotulokset voivat käytännön elämässä olla paljon paremmat kuin taulukon pohjalta voisi olettaa. Tärkeintä on masentuneen yksilöllisen tilanteen arviointi ja masennuksen laukaisseen pulmatilanteen ratkaisu.

Koko tutkimus on luettavissa tässä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu