*

Aku Kopakkala

Kolme pointtia Rosalle

 

Väittelin viikonloppuna Rosa Meriläisen kanssa masennuslääkkeiden käytöstä.

Väittelyssä tiivistää mitä ajattelee. Aiheesta minulla on tasan kolme asiaa, joista haluan huomauttaa.

  1. Jokainen masennuskokemus on ainutlaatuinen ja monikerroksinen. Sitä tulisi sellaisena lähestyä ja sellaisena hoitaa.

  2. Nykyinen suosikkihoito siihen - SSRI – aineet eli ”masennuslääkkeet” - ei teholtaan eroa muista tutkituista menetelmistä. Melkein millä tahansa näyttää olevan tutkimuksissa sama – vaatimaton - teho. SSRI - aineiden haittavaikutukset ovat pahoja.

  3. Hyviä hoitomenetelmiä on.

 

Masennus

Masennusta ei kannata nähdä sairautena. Se on enemmänkin sitä, että menettää energisen optimistisuuden.

Tavallinen elämä edellyttää lievän positiivisen harhan kanssa elämistä. Ajattelemme olevamme vähän parempia, vähän rehellisempiä ihmisiä kuin muuut. Luotamme myös omaan tulevaisuuteemme hiukan enemmän kuin olisi ihan realismia. Toki olemme keskimääräistä parempia autolla ajajia, mutta hiukan parempia myös vähän kaikessa. Positiivinen ja toiveikas kuva itsestämme auttaa nousemaan marraskuisenakin aamuna.

Masentuessaan menetttää tämän välttämättömän harhan. Ihmisestä tulee aluksi kauhistuttavan realistinen. Sitten synkän pessimistinen. Keho leikkaa kiinni.

 

Asioita, jotka altistavat masennukseen tai ehkäisevät sitä:

  • perimä

  • varhaiset kokemukset

  • maailmankatsomus

  • elämäntavat, ravinto ja liikunta

  • ihmissuhteet

     

Tila

Masennustilan laukaisee yleensä sosiaalinen menetys tai ristiriita, joka on voimavaroihin verrattuna liian suuri. Yleisimpiä tekijöitä aikuisilla ovat läheisen kuolema, havainto parisuhteen turhauttavuudesta, hankala elämänmuutos, ahdistava työ ja pysyvä yksinäisyys.

Ajattelu muuttuu kielteiseksi itseä ja maailmaa kohtaan.

Keho pyrkii ratkaisemaan pulmaa kuin se olisi käytännöllinen kamppailu, vaan ei onnistu.

  • sympaattinen hermosto ylireagoi

  • syntyy tulehdusreaktioita

  • kehon rytmit hajoavat

    Seuraa masennuskokemus, joka on toivoton ja kivulias.

 

Ratkaisu

Jokainen masennustila tulisi nähdä ainutlaatuisena ja sen kokonaisuuteen tulisi paneutua. Hoidon tulisi kohdistua moniin puoliin ilmiötä.

On hölmöläisten touhua lääkitä henkilöä, jota esimies rääkkää, puoliso hakkaa tai juoppo poika häpäisee, jos ei auteta ratkaisemaan todellista ongelmaa.

Psykoanalyysi puolestaan pui varhaisia kokemuksia, mutta jättää kehon pulmat ja todelliset ihmissuhteet pimentoon.

Onneksi on muitakin tapoja. Jatkuu seuraavassa blogissa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Sirkka Halme

Aku Kopakkala hahmottaa oikein, tosin yksinkertaistaen, masennuksen perusteitä ja lähteitä.Puolustan kuitenkin psykoanalyysia ja oskodynaamista ajattelua ja korjaan käsutystä jonka mukaan niissä paneuduttaisiin vain lapsuuden ihmissuhteisiin: varhaiset sisäistyneet eli tiedostamattomastikin omaksutut ihmissuhde- ja vuorovaikutusmallit toistvat koko elämämme ajan kun etsimme yhteyttä, ymmärrystä ja vastavuoroisuutta läheisiin suhteisiimme. Muutaman todellinen välittävä duhde jossa voi antaa ja saada, voi suojata masennukselta, koska iolemme riippuvaisia toisista ihmisestä voidaksemme hyvin. Yksinäisyyden lisäksi näennäiset, pinnalliset ja satuttavat kokemukset ovat usein toistoa siitä mihin olemme jo lapsena tottuneet. Siten nykyhetkeä voi tutkia va in näkemällä samalla menneisyyteen ja tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin ja toivoon. Maailmammme vain on muuttunut toimintaa, suorituksia ja pinnallisuutta korostavaksi - ja ihmissuhteet siten löyhemmiksi, ihmiset irrallisemmiksi, jo nuoresta. Lääkitys tietenkin lievittää parhaassakin tapauksessa vain oireita, pahaa oloa.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Sirkka, näen psykoanalyysissa ja psykodynaamisessa lähestymistavassa paljon hyvää. Olen samaa mieltä siitä mitä kirjoitat. Klassinen psykoanalyysi ei kuitenkaan ole kovin nopea eikä kansanterveyden kannalta toteutettavissa oleva yleisratkaisu.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Juu, voisi melko yleisesti todeta, että oikeasti toimiva hoito on usein liian kallista, joten tarjotaan sitten vaikka lumelääkettä tilalle. Näin se ikävä kyllä nykyään menee muussakin hoidossa kuin pelkän masennuksen tapauksessa.

Hannu Rytilä Vastaus kommenttiin #12

Koko porukalle tiedoksi, että me kaikki olemme viimeisen 20 vuoden aikana altistuneet erilaisille sähkömagneettisille kentille jotka pistävät elimistömme sekaisin. Oireita yritetään hoitaa esim. SSRI-lääkkeillä huonolla menestyksellä. Ainoa lääke on: pysy poissa kentistä.

Ei 80-luvulla ollut näitä ongelmia, ei myöskään SM-kenttiäkään.
Minä muistan vielä.

T. Hannu 52 v.

Leif Norrgård Vastaus kommenttiin #16

Hannu Rytilä:

Otit tärkeän seikan esiin. Sähköallergiasta kärsivät yhä useammat siitä itse tietämättään. Sitä mukaa kun langattomien verkkojen tukiasemia lisätään ja etenkin kun niiden tehoa lisätään, lisääntyy myös sähköallergikkojen määrä.

Tämä on havaittu Ruotsissa jo noin 20 vuotta sitten. Vaikka sähköallergian aiheuttajaa ei ole voiti sielläkään tieteellisesti todistaa, eikä kyseistä ongelmaa luokitella esim. ammattisairaudeksi, niin silti siitä kärsiville on annettu sairausavustusta ja alettu esim. eristämään metallilevyin ja metallimaaleilla sähköjohtoja ja pistorasioita ja sijoittamaan kyseisiä henkilöitä maantieteellisesti sellaisille alueille, missä altistuminen sähkömagneettisille aalloille on riittävän vähäistä.

Tunnen Hesassa erään sihteerin, jonka oli pakko muuttaa Pohjois-Haagasta Kirkkonummelle liian voimakkaan elektromagneettisen säteilyn vuoksi. Myös hänen kaksi kissaansa alkoivat käyttäytyä omituisesti. Ne olivat ihan normaaleja ystäväni asuessa Jollaksessa, mutta kun he muuttivat P-Haagaan, niin kissat alkoivat käyttäytyä täysin poikkeavasti. Näin niide käyttäytyvän fiksusti Jollaksessa, mutta näin nuoremman niistä alkavan kusta hallitsemattomasti pitkin lattioita ja vanhemman alkavan ulostaa maton päälle, mitä kumpikaan ei ollut aiemmin tehnyt!

Ystäväni muutti Kirkkonummelle kissoineen ja he kaikki alkoivat toipua vähitellen. Hänen sairautensa eteni aluksi niin pitkälle, että hänen piti sielläkin eristää vuoteensa alumiinifoliokopilla. Hän on palannut takaisin P-Haagan asunnolle, mutta siellä koko hänen huoneistonsa kaikki seinät ja sähkökaapelit on maalattu kahteen kertaan Saksasta hankitulla juuri sähkömagneettisten kenttien eristykseen kehitetyllä metalliseosmaalilla.

Suomessa ei tietääkseni korvata tuollaista sairautta ammattisairautena, koska sitä ei ole voitu tieteellisesti todeta sellaiseksi. Mielestäni kyseessä on vääryys niitä kohtaan, jotka siitä kärsivät. Ihmisen elämässä tulee vastaan monia asioita, joita ei toistaiseksi kyetä tieteellisesti analysoimaan, etenkin kun liikutaan psyyken ja sielun alueilla, jotka ovat (kuten Aku mainitsikin) aina yksilöllisiä ja vaativat yksilöllistä analysointia ja hoitoa. Sähkön olemustakaan ei kukaan ole voinut käsittää pintaa syvemmältä ja ehkä sitä ei koskaan tulla ymmärtämäänkään.

Siksi mielestäni pitäisi Suomessakin suhtautua sähköallergiaan kuten Ruotsissa eli luottaa ihmisen kuvaukseen sairaudestaan ja auttaa häntä, vaikkei lääketiede ole ehtinyt pysyä ajan tasalla nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassamme. Sen pitäisi riittää, että useilla ihmisillä on samat oireet ja oireiden lähde on kyetty osoittamaan esim. siten, että ihminen on (kuten mainitsemassani tapauksessa) tietyin toimenpitein löytänyt ainakin selvää lievitystä sairauteensa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #16

Hannu Rytilä. Voi tietysti sanoa että ammun viestintuojaa mutta minua jäi vaivaamaan tuo kommenttisi. Siellä missä minä asun on miellyttävä ja suosittu ulkoilureitti latuineen ja pururatoineen sijoitettu voimalinja alle ja sitä pitkin.
Minä olen oikeasti nauttinut tuosta paikasta. Ymmärrän että sinulle se on kauhistus mutta koen että sinä pelottelemalla haluat ottaa minulta keitaan pois.

Toni Seppänen

Johonkin toiseen blogiin olen aiemmin kommentoinut :

"Yksi iso riski masennukseen on kohtuuttomat odotukset elämältä sekä liian kova vauhti ja toisena se että rakentaa minuutensa ulkoisten asioiden kuten rahan,aseman ja muun pinnallisen varaan.
Ne voivat hävitä milloin vaan itsestä riippumattomista syistä.
Kun oman minuutensa rakentaa henkisille perusarvoille ja ymmärtää olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin on vaikka ei omistaisi kuin yllään olevat vaattet ollan kestävällä pohjalla.
Pohjalla joka kestää taantumat ja nousukaudet niin taloudelliset kuin henkiset.
Ole hyvä muille ole hyvä itsellesi äläkä sido omanarvontuntoasi yhteenkään indeksiin.
Onni on jotain mikä meillä jokaiselle on sitä ei voi lahjana saada ja kukoistaakseen sitä pitää vaalia kuin mitä tahansa muutakin hyvää asiaa.
Tärkeimpänä on itse määrittää itsensä sanoi kuka mitä tahansa, elää sisältä- eikö ulkoaohjautuvasti.
Vain itse tuntee itsensä, tosin sekin vaatii joskus hidastamista ja peiliin katsomista."

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Juuri näin. Varmaan vähän tätä tarkoitin maailmankatsomuksella.

Käyttäjän anttiknuuttila kuva
Antti Knuuttila

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä olen Seppäsen kanssa yhtä mieltä ja etenkin haluan nostaa framelle tämän sitaatin: "Vain itse tuntee itsensä, tosin sekin vaatii joskus hidastamista ja peiliin katsomista."

Kannattaa mutustella tuota.

A

Veikko Penttinen
Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Sosiologiassa puhutaan trendeistä. Onko lääkkeiden käytön vastustaminen ja lääkkeistä kieltäytyminen nykypäivänä nousussa oleva trendi? Lääkkeiden välttäminen ei rajoitu vain masunnuslääkkeisiin, vaan hyvin suuri osa yhteiskuntamme jäsenistä pyrkii kieltäytymään muistakin lääkkeistä. Osa kieltäytyy rokotuksista, ja osa ei halua altistaa lapsiaan rokotuksille.

Toisaalta luottaminen lääkitsemiseen ja lääkkeiden käyttöön voi sekin olla yhteiskunnallinen trendi. Meille on muodostunut yhteiskuntaan uskomus, jonka mukaan sairauksia tai sairauksiksi tulkittavia tiloja tulee lääkitä tehokkaasti.

Venäjän opettajani kertoi, että hänen kokemustensa mukaan Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä suhtauduttiin yleensä kielteisesti kipulääkkeiden käyttöön. Kulttuuriin kuului uskomus, että kun sattuu, niin sitten pitää sattua kunnolla.

Lääkkeiden käytön määrä vaihtelee eri maiden ja kulttuurien välillä huomattavastkin. Kyse ei välttämättä ole yhden ammattikunnan, lääkäreiden suhtautumisesta lääkkeiden käyttöön, vaan kyse voi olla paljon "demokraattisemmasta" ilmiöstä. Eli lopulta kansa päättää paljolti itse keskenään, kuinka helposti lääkkeisiin pitää turvautua, ja sitten lääkärikunta vain sopeutuu ja omaksuu yhteiskunnan yleisen asenneilmaston.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Kyllä. Varmasti kulttuurin vallitsevilla uskomuksilla on osansa. Markkinointikaan ei varmaan onnistuisi ihan vastavirtaan.

Käyttäjän LasseAlanen kuva
Lasse Alanen

Saakutin hyvä kirjoitus. Itse lisäisin altistavien asioiden listaan vielä yhden pointin: Ihmismielen on luonnostaan vaikea sopeutua moderniin yhteiskuntaan, elämäntyyliin sekä -rytmiin. Olemme kuitenkin geneettisesti samoja otuksia kuin nuo metsissä haahuilevat metsästäjä-keräilijät, nykymaailmassa on yksinkertaisesti liikaa ärsykkeitä aivojemme käsiteltäväksi. On tietämätöntä ja jopa jollain tavalla ylimielistä ihmetellä, että "kuinka tuo edes voi olla masentunut, sillähän on kaikki asiat kunnossa". Syyksi voi riittää pelkästään syntyminen tähän maailmaan.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Sopeutuminen tähän nykyelämään on yksittäiselle ihmiselle vaikeaa. Toisaalta hämmästyttävän onnistunutta lajin kannalta. Mutta pelkään ettei ihminen tai maapallo veny enää hirveän kauaa.

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Mitä mieltä olet näistä tuoreista Käypä hoito -suosituksista? http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/985116...

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

En ole kokonaan perehtynyt. Uusi tuli juuri.

Joka tapauksessa

"Keskeinen sisältö" on valitettava monin osin:
- lääkkeitä suositellaan jopa lievään masennukseen. Mitään hyötyä niistä ei lievissä ole (tutkimusten valossa) ja käyttö voi suuresti laskea käyttäjien elämänlaatua. Esim. Brittien käypä hoito ei pidä niitä sopivina.
- Toivoisin että kehotettaisiin tarjoamaan tietoa potilaalle masennuksesta, hoitomenetelmistä, ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista. Potilas saisi sitten tehdä valistuneen päätöksen jota kunnioitettaisiin. Näin on esim. Briteissä.
- SSRI-aineiden kielteisiä vaikutuksia, joita koituu melkein kaikille käyttäjille, ei kerrota. Tämä on oikein oikein paha asia. Osa lääkäreistä määrää näitä kevyesti, sillä he eivät ollenkaan tiedä mitä he tekevät.
- käytetään sanontaa "akuutin masennustilan hoidossa keskeisiä spesifejä hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut terapiat". Myöhemmin nämä todetaan yhtä tehokkaiksi lievissä ja keskivaikeissa. Monet muutkin menetelmät ovat pärjänneeet tutkimuksissa yhtä hyvin. Lääkkeiden pahat pitkäaikaisvaikutukset ovat kuitenkin tässä se pulma, joka ohitetaan tyystin.
Luen vielä koko tekstin.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Pillerit ei auta mitään,korkeintaan siirtää ongelmaa eteenpäin ja saa vain sekavia ajatuksia tuottavia sivuvaikutuksia. Lääkeyhtiöt vain hyötyy ja hierovat karvasia käsiä.

Mielestäni nyky yhteiskunnan työpaikkojen kustannustehokkuus aiheuttaa vallitsevan osan ihmisten mielen pahoinvoinneista. Masennus ei ole sairaus, vaan ihmisen luonnollinen,Jumalan säätämä eheytymis prosessi.

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Jatketaan kommentointia nyt paremmalla ajalla. Siitä, että masennuslääkkeitä ei ihan välttämättä tarvita lievän masennuksen hoidossa, lienemme samaa mieltä. Kuitenkin tekstissäsi on pari kohtaa, jotka särähtivät silmääni.

Ensiksikin: sekoitatko tarkoituksella surun masennukseen? Läheisen kuolema tai muut ikävät sattumukset synnyttävät inhimillisiä tunteita, jotka ovat aivan luonnollisia eikä niitä kannata medikalisoida. Pitkittyessään ikävät tuntemukset voivat toki johtaa ihan oikeaan masennukseen, mutta mielestäni tämä ero tulisi tehdä selkeämmin. Masennus-termiä käytetään turhan löysästi.

Ja sitten toinen ongelma, mikä mielestäni on aika perustavaa laatua oleva. En ymmärrä lainkaan ajatustasi, ettei masennus olisi sairaus. Tuo "energisen optimistisuuden menettäminen" alkaa tulla vaarallisen lähelle puhetapaa, jossa masentunutta kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja lopettamaan masentuminen. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että masentunutta ja hänen tilannettaan olisi ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti, mutta tätä ei masennuksen sairaudellisuuden kieltäminen auta mitenkään vaan päin vastoin, edesauttaa masennuksen (ja siinä sivussa muiden mielenterveyden ongelmien) vähättelyä. Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin ruumiinkin: niitä on akuutteja ja kroonisia, lievempiä ja vaikeampia ja niihin auttavat erilaiset hoitomuodot. Mielestäni tällainen ajattelu auttaisi vähentämään mielenterveysongelmien stigmatisointia.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Elina, olet hyvin oikeassa ettei surua ja masennusta tule sekoittaa toisiinsa. Tarkoitan tekstillä, että läheisen kuolema, voi laukaista masennuksen vaikkapa kahden vuoden kuluttua kuolemantapauksesta. Suru on normaalireaktio menetykseen ja voi jatkua kauan. Masennus puolestaan näyttää tulevan jos suremiselle ei oikein ole tilaa elämässä tai suhde kuolleeseen on ollut ristiriitainen. Silloin masentunut yleensä ajattelee kielteisesti itsestään ja elämästään, ei niinkään puhtaasti kaipaa kuollutta.

Masennus on ankara ja varsin kokonaisvaltainen kärsimys. Ei tullut mieleen, että joku voisi ajatella, että siitä voisi noin vain halutessaan vapautua. Olen itse siitä joskus kärsinyt, joten tiedän sen synkän vakavuuden.

Sairaus - käsite juttu on mutkallisempi. Kirjoitan tästä vielä enemmän. Epäilen siis että "sairaus" -käsite helpottaa syyllisyyttä lyhytaikaisesti, mutta pitkän päälle stigmatisoi. "Sairaus" saa etsimään fyysistä syytä, kehollista vikaa ja kemiallista korjausta. Mitään tällaista ei yleensä ole löytynyt esim. masennuksen suhteen. (urbaanilegenda "välittäjäaine epätasapainosta" ei pidä paikkaansa.)
Kiitos hyvistä kommenteista!

Aslak Koivuila

Silloin tällöin pulpahtaa pintaan se, että lanttumaakarit ovat jakautuneet niihin, joiden mielestä puhuminen ei paranna ketään, jos puhututtaa, puhuu vertaiselleen tai rakkailleen ja että ennen mediheliä haaskalle säntäävät akateemiset itkijänaiset pitäisi lieltää.
Sitten niihin joista vois tehdä sitcomin, jossa radiopsyko puhuu itseäänsolmuun ja parhaat neuvot antaa hutsahtava äänitarkkailija, rampautunut poliisi-isä tai tämän piski-
Masennuksessa lie kyse sittä. että aivokemia on poskellaan. Turha hakea mitään elämäntilanne syitä.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Hauska tyyli. Viimeiseen lauseeseesi liittyen: Minäkin toivoin ja uskoin näin. Olisi ollut suoraviivaista. Tutkimukset kyllä osoittaa päinvastaista. Sieltä aivokemiasta ei ole löytynyt "poskellaan oloa" vaikka kuinka on etsitty ja toivottu. Ja se elämäntilannepulma tuppaa löytymään. Vähän tosikkomaisesti en osaa ohittaa tätä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Lapsille ja nuorille syötettävät mömmöt laitoksissa jne. kun lapsi on ulkoistettu kotoaan.Hengenvaaralliset lääkkeet,jotka aiheuttavat itsemurha ajatuksia ja muita terveydelle haitallisia vaikutuksia.Lääkkeitä jotka ovat aikuisille tarkoitettuja,sellaisiakin joiden vaikutuksista ei oel tietoa pitkässä juoksussa.Persoonan muutokset,lapsen kehittymätön kroppa ja mieli(aivot) altistetaan myrkyille.Rauhoittamiseen es.koti ikävään lääkitystä,nukahtamiseen jne.

Sydämeen haitallisesti vaikuttavat lääkkeet,myrkkyjen määrät voivat yliannosteltuna aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman.Pienen ihmisen lääkityksellä pyritään siis mihin?Kaikki lääkkeet vaikuttavat elinikään,joten varhain aloitettu lääkitys lyhentää lapsen elämää.

Kun nyt lääkitystä annetaan jopa neurologisista ongelmista oikeasti kärsiville lapsille,tämähän tarkoittaa sitä,että mömmöjä syötetään haitallisesti kun ei ole edes tutkittu "häiriökäytöksisen"lapsen oikeiden vaivojen syytä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Muuten hyvä Seppänen,onnella vaan ei elä toki se auttaa jos on hiukan "onnellinen"...Kuka maksaa asumisen,ruuan,pakolliset elämisen kustannukset?Silloin kun loppuu duuni,yritys menee konkkaan(ajetaan Suomessa)pienyrittäjät.
Kun sinulle tulee kuitenkin luukusta laskut sähkö,vuokra(tms.vastaava asumiskustannus)lapset tarvitsevat harrastuksiin,ruokaan,vaatteisiin.Kaikki on veroin suomessa hinnoiteltu tappiin.Täällä et ilman rahaa selviä,se on varma.

Vakuutusmaksuissa on vakuutusmaksuveroa!Lapselle saa hoitoa,parempaa kun on vakuutus.Terveydenhoito ei ole kaikkien saatavilla.Aatteilla ei maksella,maksaminen ja työ on pakkorako vaikka kuinka olisit idealisti.
Yökaudet selviämistään ajatteleva ei pyhällä hengellä pelastu.Ei kannata syytellä ihmisiä hetimiten,kukaan ei itse voi työpaikkansa menetystä estää.

Tuhannen vauhtia katoaa suomesta kk.duunipaikat.Positiivarit voivat kyllä löytää hyvät puolet siitäkin,toki,vaan velkojat eivätkä vuokranantajat jne.lopeta siitä huolimatta laskujensa lähettämistä,eikä Suomessa ole järjestelmää jossa ihmistä ,miestä naista autetaan ennen romahdusta.Taloudellinen romahdus ei kuule ole enää itsestä pelkästään kiinni.

Suomessa ei ole henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta.Ihminen menettää kaikki kun luottotiedot jne.menee.Et saa vakuutusta,et pankkikorttia,et asuntoa,et hyvässä lykyssä edes työpaikkaa,olet pohjasakkaa jolta viedään lapsetkin köyhyyden varjolla(vastoin lakia).

Turha on silti kuvitella että psykomoottorien kirjoittamat mömmöt auttaisivat ,kun rahat loppuu.Ei ihminen nouse mieliala lääkkein,kun ei olosuhteet muutu miksikään.Mömmöillä tehdään sietokyvyn hetkellinen nousu,niille jotka sivuvaikutuksilta voivat niitä naamaansa ahtaa .Kun suomen tyyliin syyllistetään,hallituksen ja yhteiskunnan voimin, työnsä menettäneet ja julkisuudessa annetaan kuva juopoista perheistä sen varjolla,sossut,huostabisnes ja lääketeollisuus kiittävät.

Työnsä menettäneitä "autetaankin" mieliala lääkkeiden reseptejä jakelemalla,pilvessä olijoita onkin ennätysmäärät..Työssä pärjäilevät popsivat onnellisuusmömmöjä jaksaakseen.Suomessa onkin ameriikan malliia otettu lääkkeet jokapäiväiseksi leiväksi ja lääkefirmojen lobbarit,lääkärit,onkin valjastettu edistämään voittoa takovia firmoja,kuten lääkefirmojen kytkökset ja rahat suomenkin tutkimuksiin jne.Näistä EI saa puhua,sopii rokotuksiinkin ja niiden mainontaan.

Raija Korpela

Terapia aloitettuna riittävän aikaisessa vaiheessa ei tule kalliiksi. Itsellä käynyt terapiassa asiakkaita, joilla on keskivaikeaa masennusta, elämän hallinnan ongelmia ja ihmissuhdeongelmia pitkältä ajalta. Kymmenellä käyntikerralla olemme saaneet asioita tasapainoon ja elämän hallinnan kohdalleen. Se on ollut siinä. Olemme kyllä sopineet, että ajan voi varata sitten kun se tuntuu tarpeelliselta, tai tilanne vaatii sitä. Riittävän aikainen asioihin puuttuminen ennalta ehkäisee pitkän sairauskierteen. Asia on kyllä silti yksilö kohtainen ja kaiken kattavaa vastausta asioihin emme saa. Avoin keskustelu asioista on hyvä ja auttaa näkemään asioita useasta näkökulmasta. Se jo voi auttaa, kun ei tarvitse lokeroitua sinne omaan yksinäiseen koloonsa. Elämästä löytyy valoa ja iloa kunhan annamme sille mahdollisuuden ja pidämme o
vea raollaan asioiden tapahtua.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Tämä on juuri järkevää.

Tilastojen mukaan harva saa kuitenkin tällaista lyhyehköä terapiaa, jonka teho on hyvä ja haittavaikutukset vähäisiä.

Toivoisin silti, ettei tehtäisi vain puheterapiaa vaan rohkaistaisiin potilasta hyviin muutoksiin elämäntavoissa, autettaisiin korjaamaan kehon rytmien häiriötä, aktiivisesti tuettaisiin käytännön pulmien ratkaisua jne.

Vaikka useat aavistelevat masennusilmiön olevan laaja-alaisen, hoito ei aina ole kovinkaan kokonaisvaltaista. Vaikkapa psykologi voi käyttää juuri sitä terapiaa, johon hänellä sattuu olemaan erityiskoulutus. Ei välttämättä pohdi esim. potilaan liikuntatottumuksia tai vaikuttamista ajankohtaiseen työkriisiin. Eikä halua puuttua tietenkään potilaan ravinto yms. asioihin. Hän ei tunne olevansa näiden asioiden asiantuntija. Eivät kuulu hänelle. Lääkärillä voi olla sama asenne ja lisäksi usein varsin vähän aikaa. Keskittyy diagnosointiin ja lääkintään.
Potilaan hoito on joskus työntekijälähtöistä, ei potilaslähtöistä.

Hyvät työterveyshoitajat ottavat usein kokonaisnäkemyksen potilaasta. Valitettavasti tällaisia ei ole kaikilla.

Raija Korpela

Vaikka olen Ratkaisukeskeinen terapeutti teen tätä kaikkea. Käymme läpi kokonaisvaltaisesti kaikki elämän osa alueet. Lääkkeitä minulla ei o9le oikeus kirjoittaa, mutta kaikkea muuta teen. Olen aloittanut opiskelut elämän hallinnan ohjauksesta, lääketieteestä teidän riittävästi, liikunta, TRE, Hypnoosi, ja hivenen IPT,ä, tietoista läsnä oloa, m,
m. Kehon rytmejä en hallitse valitettavasti, mutta jos rytmit on ihan päälaellaan pyrin niihinkin puuttumaan. Paljon silti pitäisi osata, mutta ajattelen, että kun asiakkaan kanssa teemme parhaamme luonto hoitaa loput. Joskus vaikeaa, joskus helpompaa, mutta todella antoisaa. En silti koskaan kiellä lääkkeitäkään keneltäkään, mikäli hän jotain tarvitsee ylimeno kautena. Suurin osa pääsee lääkkeistä terapian avulla irti.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Kuulostaa oikein hyvältä :) Hienoa!

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

"Toivoisin silti, ettei tehtäisi vain puheterapiaa vaan rohkaistaisiin potilasta hyviin muutoksiin elämäntavoissa, autettaisiin korjaamaan kehon rytmien häiriötä, aktiivisesti tuettaisiin käytännön pulmien ratkaisua jne"

Niinpä.Monella ei olekkaan kysymys kuin siitä ,kuinka löytävät tien ulos "vankilastaan",eli työttömyyden ja käytännön asioiden sujuvuus kun tulot pienenevät,sekä nuorilla tie ulos pakkopaidasta johon heidät on luokiteltu vanhempien asemasta ja varallisuudesta johtuen.Oikeastaan maalaisjärki on se hyvä tässäkin.Aika moni apatiaan jämähtänyt onkin juttukaverin ja vierellä kulkijan tarpeessa.Ihminen ei ole huonompi kuin ennenkään,itsenään.

Vanhustenkin alakulo,nykyisin(jo vuodesta 2009 jne.) muotisana masennus korjaantuu paljolti sillä,kun heille tuo iloa elämään,ei ole juoppoja vielä sielläkään ,vaikka koulutuksessa mainostettiin.Nykyisin on ongelmakeskeisyys liian isossa osassa,eli ulkopuolinen taho määrittelee erilaisten luokitusten jne.pohjalta ihmisen voimavarat ja suhtautumisen asioihin.Eli ihmiset laitetaan vaikka väkisin toteuttamaan haluttua kaavaa.
Samat ulkomailtakin otetut mallit toistavat itseään aina "muodin"mukaan.

Voimavarojen tukemisen ja positiivisen palautteen ja ihmisen hyväksynnän ja kuuntelemisen taito puuttuu.Pitää käsittää se,että nykymaailma on muuttunut ja ihmiset eivät voi saada apua siitä että heidät luokitellaan.Työttömyys ei heti kohta ole poistumassa ja syyllistäminen ja vanhakantainen suhtautuminen ei ole enää tätä päivää.1970 luvulta asti on muutoksen tuulia odotettu.

On paljon vapaaehtoisia ja hyviä ihmisiä jotka kulkevat toisen rinnalla,tulokset ovat parempia kuin se,että ihminen passitetaan psykologien ynm."hoitoon".Monesti ne,joilla on omakohtaista kokemusta ja todellisuus pohjaa ns.ongelmiin(ei ole ongelmia ,on vain asioita joihin löytyy ratkaisut)ovat ne parhaat auttajat.

Julkisuudessa monesti tavallaan jopa mainostetaan ihmisillä olevan kaikenlaista
"ongelmia"Lienee hiukkasen kaksinaamaista ,kun muistetaan se,mitkä ovat työttömien luvut ja eläkkeiden pienuus siellä normikansalaisten tasolla.Se ei taas ole mikään" tae" mielenterveysongelmista.
Sekin pitää tajuta että tietyt tahot tarvitsevat näitä elämänhallinnan menettäneitä,masentuneita,juoppoja jne.omaksi hyödykseen.Totuus on kuitenkin toinen.Kun politiikka ja ihmisten terveys sotketaan keskenään ,väärällä tavalla,tuottamaan joillekin rahaa,ei kyse ole kuin tahtotilasta.Suomessa ollankin menty tyylillä ,jossa julkisuus,media,on levittämässä sanomaa negatiivisuuden auttajana.

Koulutus sosiaalialalla jne.onkin jäänyt viime vuosituhannelle.Asiantuntijoita ei kuunnella,siis asiakkaiden kokemuksia ei huomioida.Samaan tahtiin menee psykiatrien ja psykologien polut.Kun näillä tahoilla on omavalvonta ja omat piirinsä,ei muutoksia ole näkyvissä.Aivan kuin pelko ihmisten itsemääräämisoikeudesta ja ihmisoikeuksista olisi vaaraksi järjestelmälle.

Jokainen tajuaa sen,että 90 luvun velkaorjien ja heidän jälkeläistensä asiat ovat vieläkin vaiheessa ja nyt tulee samaa lisää.Ei siinä sosiaalisektorin paisuttaminen auta ,eikä psykoanalyysien teko.Realismi on parempi lääke ja tosiasioiden huomioon ottaminen.Jos perheistä jää työttömäksi vanhemmat,kyse ei ole masentuneisuudesta,vaan yhteiskunnan tilasta.Valinnoista.

Millä oikeudella päätetään kuinka kuka suhtautuu asioihin?Kun analyysien tekijöinä on ihmisiä joiden koulutus tähtää ongelmakeskeisyyteen?Kirjoista luettuihin ja opiskelun (ei kokemuksen ,eikä tiedon )tuottamien johtopäätösten tekoon?

Suomessa käy se hyvin "miksi lyötyä miestä näin lyöt"..Tämän maan ns.sos.sektori ei auta ketään kuin omista itseään työllistävistä näkökohdista.

Petteri Sahinjoki

Blogisti on oikealla asialla. Mielialalääkkeiden käytön haitallisista pitkäaikaisvaikutuksista ei varoiteta käyttäjiä, vaikka syytä olisi.

Lisäksi,
Mikään mielialahäiriö tai psyyken sairaus ei johdu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Ei ole olemassa testiä, jolla voitaisiin todeta elävän ihmisen aivojen kemiallinen tila. Itseasiassa vasta mielialalääkkeet todennäköisesti aiheuttavat sen kemiallisen epätasapainon aivoissa. Esim. jotkin masennuslääkkeet aiheuttavat maniaa.

On väitetty, että se, että psyykenlääkkeet ”parantavat” (pysäyttävät) psyykkiseksi sairaudeksi kutsutun ajattelun, tunne-elämän tai käytöksen, osoittaa, että psyykkisellä sairaudella on biologisia syitä. Tämä on mieletön argumentti.

Psyykenlääkkeet ovat kaikki HERMOSTOLLE MYRKYLLISIÄ aiheuttaen suuremmassa tai pienemmässä määrin yleisen hermostollisen lamaantumisen. Niinpä ne TODELLA lopettavat ei-halutun käytöksen ja saattavat henkisesti lamata ihmisen siinä määrin, ettei hän enää kykene suuttumaan tai olemaan onneton tai ”masentunut”. Mutta on mieletöntä kutsua tätä ”parantamiseksi” tai ”parantumiseksi”.

Sitten ei-biologisen syyn puuttumisesta. Jotkut väittävät, että psyykkinen sairaus voi olla olemassa ja se voidaan määritellä ”sairaudeksi”, vaikka sen takana ei olisikaan biologista poikkeavuutta. Ihmisiä pidetään psyykkisesti sairaina vain kun heidän ajattelunsa, tunteensa tai käyttäytymisensä on vastoin sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä, ts. kun muut paheksuvat jotain heissä. On kuitenkin absurdia kutsua jotakin sairaudeksi vain siitä syystä, että emme pidä siitä tai paheksumme sitä. Mielettömyys näkyy mm. siitä, että arvot ovat erilaisia eri kulttuureissa ja että arvot muuttuvat eri aikoina.

Täällä olisi lisää kritiikkiä (lähteineen) psyykenlääkkeistä. :

http://www.cchr.org/quick-facts/introduction.html

http://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2013/11/2...

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Hyvä Petteri, ajattelemme samansuuntaisesti.

Pieni seikka:
Ensimmäinen linkkisi eli cchr lienee scientologien järjestö. Faktat näyttävät äkkivilkaisulla pitävän siellä kutinsa, mutta vierastan etteivät kerro mitä tahoa edustavat.

Itse suosittelisin sivustoa www.madinamerica.com joka on ajankohtainen, läpinäkyvä ja moniarvoinen. Tutkijat, kokijat ja toimittajat kirjoittavat siellä.

Petteri Sahinjoki

Suomeksi tästä psyykenlääkehuijauksesta voi lukea vaikkapa kirjasta,
"Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus" (Peter C Götzsche).
http://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlauml...

Tuon kirjan sivulta 251 eteenpäin tulee kuvausta lääkeyhtiöiden täysin häikäilemättömästä toiminnasta näiden psyykenlääkkeiden markkinoinnissa. Se on aika pysäyttävää tekstiä! En tiennyt lääkeyhtiöiden ja viranomaisten rikollisuuden menevän noin alhaiselle tasolle. Korruptio, häikäilemätön valehtelu ja kaikenlainen petostelu tuntuvat olevan aivan arkipäivää noille tahoille.

Jos näitä psyykenlääkkeitä valmistavia yhtiöitä ja niiden vastuumiehiä saadaan joskus kiinni ja jopa tuomittua kaikista väärinkäytöksistään, niin nämä lääkeyhtiöt pitävät niitä sakkoja vain ikävinä markkinointikuluina. Onnistuneen markkinoinnin tuloksena tulleet myyntivoitot kattavat nämä kulut.

Myös Antti Heikkilä on laatinut hyvän blogin masennuslaakkeistä.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/masennuslaakkeet/

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Götzschen kirja on erinomainen.
Soisi kaikkien lukevan sen. Maailmaa katsoo toisin sen jälkeen. Suomessa kirja on poikkeuksellinen, koska suomeksi ei ole julkaistu aiemmin vastaavaa. Isossa maailmassa näitä asioita on ollut julkisuudessa jo kauan. Teos sai muuten juuri arvostetun Brittiläisen tiedekirjapalkinnon. BMA Medical Book Award (first prize) 2014.

Suomen psykologi liiton sivuilta osoitteesta http://www.psyli.fi/media/tapahtumia löytyy videoina syyskuussa Helsingissä pidetyn seminaarin keskustelut ja luennot. Puhujina Goetzsche, suomen masennuksen käypähoitosuosituksesta vastaava Erkki Isometsä, Seikkula (ns. keroputaan mallin kehittäjiä) ja muita.

Isoin jännite ja suuri erimielisyys on Götzschen ja Isometsän välillä. Luennot on englanninkielisiä. Niiden avulla voi kuitenkin tehdä omaa arviota kehen luottaa. Tieteellistä painoarvoa toki Götzschellä on enemmän.

Toimituksen poiminnat