*

Aku Kopakkala

Tautimarkkinointia Hesarissa

Sunnuntain Helsingin Sanomat harrasti tautimarkkinointia. Tämä juttutyyppi on jo tuttu, sitä on julkaissut viime aikoina myös Suomen Kuvalehti.  

Tautimarkkinointi jutussa mitä miellyttävin esimerkkihenkilö kertoo todella traagisen tarinansa. Monien hoitovirhevuosien koettelemusten jälkeen on löytynyt oikea diagnoosi ja oikea lääkitys. Nyt kaikki on toisin ja henkilö nauttii helpottuneena uutta lääkecocktailiaan. Jutussa kerrotaan runsaasti erilaisia yleisiä ”oireita”, joita toivotaan ihmisten tunnistelevan itsessään ja lähipiirissään.

Artikkeliin kuuluu lääkäriasiantuntija, joka kertoo edustamansa sairauden olevan vallan alidiagnosoidun Suomessa. Lääkärin sidonnaisuudet googlettamalla löytyy taustalta lääketeollisuus, joka lieneekin ollut jutun teossa - jonkin verran - aloitteellinen. 

 

Hämmentävä mysteeri 

Sunnuntain artikkelin otsikko on: ”Mania jää usein huomaamatta – Henry Käräjämiestä hoidettiin väärällä masennusdiagnoosilla viisi vuotta". Jutun aluksi kerrotaan: ”Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsiviksi. Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.”

Tässäpä mysteeri. Miksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei huomata kahdeksaan masennusvuoteen vaikka  terveydenhoitoa on siihen innokkaasti koulutettu

Vihje: Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille  kaksisuuntaisen mielialahäiriön.Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu.  Laajimmassa tutkimuksessa  41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö.  15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista. 

Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä.

 

Rankkaa lääkitystä elämänkriiseihin

Tämänkertaisen artikkelin päähenkilö on älykäs ja aikaansaava nuori mies. Vanhempien aviero ja seurustelusuhteen purkautuminen kuitenkin masensivat häntä. ”Sain nykysuosituksiin nähden viisinkertaisia annoksia lääkettä 20 – vuotiaana. Söin 16:tta eri lääkettä 22-vuotiaana”.  Henkilö joutui teho-osastolle: elimistö ei kestänyt. 23 – vuotiaana hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tässä kohtaa lukija toivoo poliisin pidättäneen hoitohenkilöstön ja heidän istuvan ansaitsemaansa rangaistusta. 

Artikkelissa todetaan myöhemmin asiallisesti, ettei kaksisuuntainen mielialahäiriö ole masennuksen seuraus.

 

Faktaa

Jutun ohessa oleva Fakta - laatikko tyrmää jo otsikollaan: ”Mielialahäiriö on vahvasti periytyvä” ”Sairaus periytyy 60 -90 prosentin todennäköisyydellä...” Tämä ei pidä lainkaan paikkansa. Kyseessä on paha käsitesotku.

Varsin moni, jolla on mielialanvaihteluja, saa nykyisin jonkinasteisen kaksisuuntaisen mielialahäiriö diagnoosin. ( Jos vaihtelua ei ole saa jonkun muun diagnoosin.) Toimittaja ei varmaan tarkoita tätä. Ehkä hän viittaa vanhaan kunnon maanis-depressiivisyyteen. Faktat eivät silti osu ollenkaan.

Lukijana toivoisi nyt poliisin puuttuvan jo toimittajankin toimintaan.

Juttu täydentyy asiaankuuluvalla ”Näistä oireista kannattaa huolestua” luettelolla.

 

 

Kirjoittajalla ei ole sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen.

Viitteet:

Mania jää usein huomaamatta: Annabella Kiviniemi, Helsingin Sanomat 14.9.2014 sivu A 8 

Andres Martin et. al: Age effects on antidepressant – induced manic conversion.Arch Pediatr Adolesc Med. 2004;158:773-780 lue koko tutkimusartikkeli tästä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän KristinaKalliojarvi kuva
Kristiina Kalliojärvi

Aku Kopakkala, tartuit blogillasi tärkeään asiaan,. Lääketeollisuuden vähemmeän miellyttävistä toimintatavoista on juuri julkaistu tanskalaisen Pater C. Götzschen kirja Tappavat lääkkeet. Suosittelen lukemista, vaikka olenkin ehtinyt lukea vasta sata ensinmäistä sivua. Valitettavia sivuvaikutuksia kylläkin esiintyy, kuten verenpaineen nousu ja toisaalta suuri kiusaus jättää tarpeellisia töitä tekemättä ja korvata ne tämän kirjan lukemisella.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Götzschen kirja on tärkeä. Tyyli on hetkittäin hiomaton, mutta hyvin pätevä, hyvin rohkea kirja. Kuten mieskin.

Kyseessä on kirja, joka vaikuttaa lukijaansa, vaikka hän olisi etukäteen ajatellut olevansa kuinka valistunut. Hyviä lukuhetkiä!

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

http://www.psyli.fi/media/tapahtumia sivulta löytää mm, GÖtzschen luennon videon 1.9 Helsingissä pidetystä tilaisuudesta.

Jari Rauhala

Asiallinen blogi.
Götzchen kirjassa, jonka luin, tulee ilmi tolkuton määrä rikkeitä lääkeyhtiöiden toiminnassa. Sitä taustaa vasten ei ole mitenkään ihmeellistä sikainfluenssan yhteydessä tulleet narkolepsiat. Lääkeyhtiöt ovat suojelleet toimintansa sen lisäksi hyvin. Mm pandemiarokotuksien yhteydessä syntyneistä haitoista heillä on vastuuvapaus, se kuuluu valtiolle eli rokotuksien ottajille veronmaksajina.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Alkoholismi tulkitaan usein kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi... tai jos tarkastellaan alan lääkäreiden kirjoittamia reseptejä Seroquel / Ketipinor -lääkkeistä alkoholisteille... oireenahan on masennus krapulan aikana ja mania vähän ennen ensimmäistä... että tällainen trendi...

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Aivan. Luulen että usein kun ei tiedetä mitä tehdä, kirjoitetaan tällainen resepti. Kun diagnostiikkaa tehdään oireita keräilemällä - DSM tyyppisesti - niin tämä käy helposti. Näiden aineiden haittoja vähätellään. Tai ei tiedetä.

Sinna Sompi

Ei pidä unohtaa sitä, että kaksisuuntainen mielialahäiriö usein aiheuttaa alkoholismia. Alkoholi toimii hienosti lääkkeenä molemmissa ääripäissä, rauhoittaen tai piristäen tarpeen mukaan ja kun annostelee reippaan puoleisesti on riippuvuus pian valmis. Siinäpä sitten mietitään kumpi on muna ja kumpi kana..

Tapio Virtanen

Puhut Aku faktaa mikä on hienoa tässä asiassa. Psykiatrian hoito Suomessa on kokeilua potilaan terveydellä. Psykiatriset lääkkeet passivoivat ihmistä. Turussakin alan lääkärit määräävät mm. Epilepsia-lääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä ja neuroleptisiä lääkkeitä sairauden hoitoon (TYKS, Terveyskeskus). Eihän potilas tunne kipuja kun noita syötetään. Muu potilaan terveyden hoito unohdetaan kokonaan.

Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat potilaalle lisäsairauksia kuten astmaa, diabetestä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Eikös lääkäreitten pitäisi parantaa eikä aiheuttaa lisäsairauksia!!!!

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Mielenpulmiin tarjotut aineet - välttäisin sanaa "lääkkeet" - aiheuttavat niin paljon haittoja, että en osaa sitä ymmärtää.

SSRI aineiden päävaikutus on seksuaalisen halun ja kyvyn menetys jne. Neuroleptit kutistavat aivoja, lyhentävät elinikä odotetta varsin runsaasti ja paljon muuta kiinnostavaa.

Hoidon mahdolliset hyödyt ja haitat tulisi toki punnita etukäteen yhdessä potilaan kanssa. Kirjoitan tästä blogin.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tässä on se kysymys taustalla, johtuvatko mielenterveyden häiriöt biologisista tekijäistä, eli lähinnä perityistä geeneistä, vaiko syntyvätkö ne ympäristötekijöistä, kuten traumaattisesta lapsuudesta.

Eri psyykkisten häiriöiden kohdalla ympäristötekijät ovat tärkeämpiä, kun taas toisissa geenit ratkaisetvat, sairastuuko yksilö vai ei.

Kaksisuuntaisen mielialahäisiön tyyppi 1, jossa on koettu selkekä maaninen vaihe, perimän vaikuts on ratkaiseva. Samoin skitsofreniaa pidetään nykyisin pernnöllisyyden määräämänä biopsykiatrisena sairautena, koska sen perityvyys on niin vahvaa.

Jos sairauden syy on biologinen, niin voidaan ajatella, että sen hoitaminen psykoterapialla ei ole tuloksellista. Biologisperäisen sairauden hoito olisi siis lähinnä lääkehoitoa. Jos taas sairauden syy ei ole biologinen, vaan kovista kokemuksista johtuva, niin voidaan olettaa psykoterapiasta olevan hyötyä, ja paranemisen mahdollisuus on konkreettisesti olemassa. Tosin myös lääkehoidosta voi olla apua oireiden taltuttamisessa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa yksi tehoikkaimmista lääkkeistä on litium. (Litiumia oli myös 7UP-juomassa vuoteen 1950 saakka)

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Hei Mikko,
Käsityksesi diagnooseista ja perinnöllisyydestä on ehkä hiukan "mekaaninen". Palaan asiaan.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Hei Kimmo,

Olet oikeassa. Psykologit ovat tehneet kovin paljon luokitteluja ja testauksia.

Hieman aika saattaa olla kuitenkin muuttumassa. Esim. Brittien kliinisten psykologien liitto irtisanoutui 2013 kokonaan psykodiagnostiikasta ja siihen liittyvästä biomedikaalisesta mallista. Perusteluna on tieteellisen tutkimuksen tuoma evidenssi luokittelevan diagnostiikan erheellisyydestä (ihmiset ovat ainutlaatuisia ja muuttuvaisia) ja sen vahingollisuudesta (ihminen koetaan diagnoosinsa edustajana eikä ainutlaatuisen henkilönä, jolla on vaikkapa ainutlaatuinen toipumistie).

Vaikka olen saanut psykologin koulutuksen monia vuosikymmeniä sitten, en mitenkään ajattele edustavani psykologeja. Se mitä silloin aikoinaan opin on kyllä onneksi unohtunut jo suurímmaksi osaksi. Kyllä tällä alalla pitää perehtyä koko ajan uuteen tutkimukseen, käytäntöön ja ennen kaikkea potilaiden kokemuksiin. Ei se riipu niinkään taustakoulutuksesta. Minulla on paljon psykiatriystäviä, jotka ajattelevat aika lailla samoin kuin minä. (Sain kuitenkin tahattomasti julkisuutta kun Mehiläisen toimitusjohtaja päätti erottaa minut.)

Lääkäreillä ja psykiatreilla on myös vahva keskinäinen lojaliteetti. He eivät herkästi puhu kriittisiä ajatuksia julkisesti. Sanovat myös pelkäävänsä työpaikkansa puolesta minkä toki ymmärrän :)

Periytyvyys on kovin paljon mutkallisempi asia, kuin mitä usein keskusteluissa otetaan huomioon. Ympäristötekijät määräävät pitkälti mitkä geenit ovat aktiivisia. En usko että "skitsofrenia" on yksi luokka tai kategoria. Kahdella ihmisellä voi olla skitsofrenia diagnoosi ilman, että heillä on mitään samaa "oiretta".

Mutta yksinkertaistaen, biologinen periytyvyys vaikeillakin psyk ongelmilla on paljon pienempi ja epäspesifisempi kuin ajatellaan. Periytyvää on ennemminkin yleinen herkkyys elämän stressitekijöille kuin jokin "sairaus". (Geeneillä ei liene käytössään ICD tä eikä DSM ää).

Kiitos Kimmo muuten hyvästä blogistasi. Olen sitä seurannut.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Aku minunkin puolestani siitä, että nostat rohkeasti julkisuuteen masennuslääkkeiden määräämiseen liittyviä epäkohtia.

Oma kokemukseni on, että lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeitä tutkimatta minua millään tavoin. Olin kertonut hänelle epäileväni, että kärsisin burn-outista ja sillä perusteella sain masennuslääkityksen. Lievä työuupumukseni meni nopeasti ohi, mutta söin masennuslääkkeitä viitisen vuotta. Lääkäri uusi reseptin jatkuvasti ilman että häntä edes tapasin. Havahduin itse huomaamaan, ettei masennuslääkkeillä ollut mitään vaikutusta ja päätin lopettaa niiden käytön. Menin terkkarilääkärille, joka antoi minulle ohjeet lääkkeestä vierottamiseen. Minua oli siis lääkitty viisi vuotta holtittomasti ja olen onnekas, etten ole saanut siitä lisäsairauksia - ainakaan tietääkseni. Näinkin asian voi nähdä.

On tärkeää, että me kaikki ymmärrämme, että moni lääketehdas toimii keinoja kaihtamatta saadakseen myydyksi lääkkeitään ja säilyttääkseen astronomiset voittonsa. Jotkut lääketehtaat - esim. Pfizer - ovat maksaneet miljardisakkoja lääkäreiden lahjonnasta ja lääkkeidensä lainvastaisesta markkinoinnista Jäljet peloittavat, aivan aiheellisesti.

Sinna Sompi

Hienoa, että olet tuonut tämän tärkeän asian esiin. Kyllä meillä tuntuu olevan psykiatrisen hoidon piirissä vallalla näkemys, että lääkehoito on ensisijainen hoitomuoto sekä masennukseen että kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja jopa persoonallisuushäiriöihin. Myös silloin kun potilas itse pyytää lääkkeetöntä hoitoa ja sairaskertomuksista voidaan lukea, etteivät aiemmatkaan lääkekokeilut ole auttaneet. Ei kun vain kokeillaan uusia lääkkeitä, eri annostuksilla ja yhdistelmillä ja sitten vielä lisää lääkkeitä haittavaikutuksiin. Eihän potilasta tarvitse todella kuunnella, sehän on hullu ja saattaa puhua mitä sattuu.Ja siinä vaiheessa kun potilas kyllästyy olemaan ihmisarvoton lääketeollisuuden koekaniini, ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lopettaa vielä sairaammaksi tekevän lääkityksensä, hänet luokitellaan hankalaksi ja hoitoon sitoutumattomaksi. Ja silloin et saa minkäänlaista hoitoa.
Halutaan päästä mahdollisimman helpolla, ei tiedetä miten voisi hoitaa, liian kiire, liikaa potilaita...syitä on varmasti monia, mutta näillä eväillä ei ole ihme, että oikean diagnoosin saamiseen voi mennä useita vuosia.
Itse olen tullut jo kauan sitten siihen tulokseen, että paras vaihtoehto on ottaa itse asioista selvää ja perehtyä perinpohjin niin diagnoosiin, sen hoitosuosituksiin kuin lääkehoitoonkin ja sitten vaan toivoa, että kohdalle osuva lääkäri olisi yhteistyökykyinen tapaus..

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Aivan. Britannian käypähoito-suositus lähtee siitä, että potilaalle kerrotaan eri hoitomuotojen mahdolliset hyödyt ja haitat. Sitten potilas päättää ja hänen päätöstään kunnioitetaan ja sen mukaan toimitaan.
Suomessa sekä suositus, että käytäntö on edelleen toisenlainen. "Lääkäri määrää", ja potilas tulee saada "hoito - ja lääkemyönteiseksi."

Itse asioista selvän ottaminen on paras vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole kaikille mitenkään mahdollista. Moni nojaa auktoriteettiin ja siten nykykäytäntö jatkuu.

Toimituksen poiminnat